Yksi kristillisdemokratian ytimessä vaikuttavista arvoista ja teemoista on lähiyhteisö. Tällä viitataan usein perheeseen ja sukuun, työyhteisöön, seurakuntaan ja niin edelleen. Aiemmin myös ihmisen fyysinen lähiympäristö muodosti hänelle merkityksellisen ja mielekkään sosiaalisen kehyksen, kyläyhteisön tai naapuruston. Nykypäivänä kaupungeissa kuitenkin fyysiseen asuinpaikkaan perustuva lähiyhteisö on varsin heikoilla kantimilla, sillä ihmiset muuttavat usein, heidän perheensä ja muut läheisensä saattavat asua kaukana ja heidän sosiaalinen piirinsä muodostuu näiden suhteiden varaan jonnekin muualle.
Olisi kuitenkin tärkeää rakentaa yhteisöllisyyttä myös oman asuinalueensa ihmisten kesken. Tämä tarjoaisi omanlaisensa sosiaalisen kehyksen, joka on päässyt jossain määrin katoamaan nykypäivän kaupungeissa.
Yksi ongelman syistä on selkeiden tapaamispaikkojen puuttuminen asuinalueilla ja kerrostalokortteleissa. Kaikki lähtevät keskustaan tapaamaan omia tuttaviaan kahvilaan, tai lähtevät kuntoilemaan esimerkiksi Impivaaran uimahalliin. Tämä on tietysti hyvä asia, mutta se ei mahdollista paikallisyhteisöjen muodostumista luonnollisesti erilaisten tutustumista edistävien paikkojen ympärille.
Oma ehdotukseni onkin suomalaisille ominainen sosiaalisen kanssakäymisen paikka, eli sauna. Naapurusto- tai korttelisaunoja tulisi avata keskustaan ja lähiöihin paikallista yhteisöllisyyttä ja suomalaista kulttuuriperimää tukemaan. Monissa uudemmissa taloyhtiöissä ei enää ole saunoja, ja jos onkin ne toimivat pitkälti varattujen vuorojen pohjalta, jolloin yhteisöllisyyttä ei pääse syntymään jaetuissa vuoroissa.
Uskon vakaasti, että näiden ”korttelisaunojen” ympärille kehittyisi tiiviitä yhteisöjä alueen asukkaista, jonka vaikutus esimerkiksi yksinäisyyden vähentämisessä olisi merkittävä. Ottakaamme tästä siis Turun Kristillisdemokraateille vaaliteema ensi vuoden kuntavaaleihin ja tarjotaan konkreettinen keino yksinäisyyden ja kuplautumisen vähentämiseksi turkulaisten keskuudessa!