Yksi näkökulma on jäänyt huomiotta sukupuolten arvopolarisaatiosta keskusteltaessa. Puhun syy-seuraussuhteesta. Mitä jos miesten ja naisten arvomaailmat eriytyvät, koska avioliittoja ei synny? Perustelen ajatustani kolmella tavalla.
Ensinkin voimme huomata, että arvomaailmojen eriytyminen ja parisuhteiden vähentyminen osuvat suurin piirtein samaan ajanjaksoon. Avioliittojen määrä on kuitenkin kääntynyt laskuun ennen nykyisenkaltaista polarisaatiota. Määrä oli laskeva 1970-luvulta alkaen, nousi hetkellisesti v. 2008 ja on nyt laskenut siitä yli 12 000 liittoa alemmaksi.
Toiseksi voimme selittää avioliittojen vähenemisen muilla syillä. Yhteiskunnallisina ilmiöinä naisten työllistyminen & kouluttautuminen sekä kaupungistuminen & paikallisyhteisöjen heikkeneminen. Sekularisaation seurauksena myös seksuaalisuutta ja pariutumista säätelevät normit ovat purkautuneet.
Voidaan siis ajatella, että monet ”käytännölliset” syyt avioliitoille ovat poistuneet. Yhteisö ei ohjaa ihmisiä avioitumaan, vaan kukin pärjää joko omillaan tai viimeistään valtion tukemana, seksuaalisuutta on hyväksyttyä toteuttaa aviovuoteen ulkopuolella niin miehenä kuin naisenakin, sekä luonnolliset ympäristöt, joissa ihmissuhteita muodostettaisiin ovat menettäneet merkitystään. Avioliiton tarjoama toimeentulo ja turvallisuus on korvattu valtion palveluilla, ja rakkaus irtosuhteilla ja pornografialla. Vaihtokauppa ei ole onnistunut.
Kolmanneksi on avioliiton konkreettinen vaikutus. Avioliitossa mies ja vaimo tukevat toisiaan ja paikkaavat toistensa heikkouksia. Taipumus hairahtua joko liiaksi kovien tai pehmeiden arvojen suuntaan tasapainottuu kristillisessä avioliitossa. Se lienee osa Jumalan viisasta säätämystä.
Julkaistu Uusi tie-lehdessä 2.1.2025